Mamma rocks

… tai jotenkin niinhän se menee

Ainakin täällä meillä kesä on kukkeimmillaan. Tänään suuressa osassa maata lauletaan kevätvirsiä ja saadaan päättötodistuksia! Onnea kaikille! Kesälomat alkavat ja samalla monella alkavat myös huolet siitä, mitä sitten tehdään. Kesätöitä ei oikein ole tahtonut löytyä kun monet yritykset ovat tehneet rekrytointistopin ja kaikki nuoret eivät välttämättä ole päässeet tahtomaansa jatko-opiskelupaikkaan.. mitä siis avuksi?

Nuorten maailma on aika raaka ja kova tänä päivänä. Monet teini-ikäisten vanhemmat joita tunnen ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. On pärjättävä, tienattava, oltava lahjakas ja kaunis. Riman “alittavat” joutuvat vaikeisiin asemiin ja kenties pahimmassa tapauksessa ns pudokkaiden listalle. On sanottu että jopa 10% suomalaisnuorista ovat näitä pudokkaita… Mihin he sitten putoavat? Sosiaalikassalle vai vanhempiensa huomaan?

Voin uskoa, että tulevaisuus huolestuttaa monia nuoria, kun ei se meillä vanhemmillakaan ole mikään itsestäänselvyys. En minäkään vielä lähes 40senä tiedä mitä isona haluan tehdä. Siihen asti olen tyytyväinen tähän nykytilanteeseeni ja odottelen huomisen hellettä.

p.s. josko minulla täällä on joitain innokkaita lukijoita, niin ilmoitan tässä, että kesä varmastikin menee hieman harvemmakseltaan bloggaillessa. Sää suosii ulkonaoloa, lapset ovat enemmän hereillä ja uutiskynnyksenkään yli ei enää tule ihan niin paljon ikäviä ja kantaaotettavia asioita (toivotaan ainakin).

Ihanaa kevätkesää ja vaikka maalaamisen iloa kaikille ihanille ja aurinkoisille ihmisille!!

a) skriver detta via min E75. Får se hur d lyckas
Sitter för tillfället i bilen i Hundested/Danmark på tumis med min man. Lyssnar på skandimusik från radio Kattegat. Färjan över till Roervig. Nordsjön(?) ser stor o lite hotande ut, men månne vi inte,klarar vägen
Har hyrt bil för dagen och njuter för fullt av det vackra och vänliga Danmark. ren igår fick vi en inblick i att landet fungerar på ett rätt så annat sätt än vårt kära,moderland. man får service här. Det finns liv här. Man kan köpa billiga o vackra,blommor i så gott,som alla hörn i stan. På morgonen fick vi för 44 dkr två stora nybryggda kaffen samt varma o stora croissanter direkt från ett lokalt bageri nära hotellet. Bara för att nämna några exempel.
Och vi skall inte glömma att barnen e hemma med farmor och har det bra o tryggt medan mamma o pappa njuter av ensam/tumistid.
Fast nästa gång tar vi nog barnen med oss. De skulle antagligen trivas minst lika bra som föräldrarna.
Nu skall vi ännu njuta av dagen och vyerna som säkert ännu kommer att ta oss med häpnad. I morogn hyr vi cyklar för att upptäcka Khagen och på lördag bär det hemåt efter en rejäl brunch i Nyhavn! Skönt med minisemester!!!

Vaadimme pidemmät vankeusrangaistukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, seksuaalirikosten hoitoon erikoistuneen vankilayksikön perustamista sekä tähtäämme lakialoitteeseen jossa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tuomion yhteydessä määrättäisiin pakkohoitoon automaattisesti.

Jokainen toteutumatta jäänyt lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on äärettömän arvokas ja sitä ei voi mitata rahassa.

PYSÄYTÄ PEDOFIILIT! Seuraava uhri voi olla sukulaisesi.

Luovutan adressin sekä oikeusministeri Tuija Braxille, että sosiaali ja terveysministeri Liisa Hyssälälle suoraan käteen kun saamme kasaan 30 000 nimeä.

Kirjoita oma nimesi ja ole poistamassa lapsiinsekaantumista!http://www.adressi.org/Pedofiili

Muistathan kutsua myös ystäväsi ryhmään, joiden oletat kannattavan asiaa.

Kiitän etukäteen kaikkia osallistujia.
Kunnioittaen Thomas Haapman

PÄÄTTÄJILLE:
6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö; Vaadimme lakiin minimirangaistusta ei vähempää kuin 1 vuosi.

7 § Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö; Vaadimme lakiin minimirangaistuksen korotusta, ja minimiragaistus ei saa olla vähempää kuin 5 vuotta. Vaadimme myös maksimirangaistuksen korotusta, maksimirangaistus ei saa olla vähempää kuin 15 vuotta.

Myös vaadimme erillisen seksuaalirikollisrekisteriä, joka olisi julkista tietoa. Tähän rekisteriin tulisi ilmoittaa kaikki rikoslain 20.luvun 6. ja 7. momentin mukaan tuomitut.

Olen taas mammana uudessa tilanteessa. Poika hakee selvästi omaa sukupuoli-identiteettiiään. Tähän mennessä hän on ollut hyvin selkeästi “poika”, autoleikkeineen, pärisyttimineen ja spidermaneineen. Nyt viime aikoina hänellä on kuitenkin yhtäkkiä tullut uusia ajatuksia ja mieltymyksiä.

Ensimmäinen kokemus tuli kaupassa kun poika sai valita itselleen juomapullon dagikseen kuumia päivä ajatellen. Pikkuveli kirmaisi heti Salama McQueenin kimpuun kun vanhempi taas halusi itselleen keijumotiivein varustetun juomapullon - koska Helinäkeiju on niin kaunis - ja se toinen keiju oli kuulemma kuten mamma… Olipa kauniisti ajateltu. Tosin, minä - mamma, käyttäydyin huonona esikuvna, sillä ensimmäinen kommenttini oli karkea “mutta eikö tuo ole tyttöjen pullo?”. Poika siihen viisasti, että “voivathan pojatkin sitä käyttää..” No niin voi!

Seuraava tilanne tuli vaatekaupassa, jossa löysin pojille kivat Eemeli t-paidat ja shortsit. Valittuamme ne, poika näki tyttöjen osastolla vaalenapunaisen hello kitty paidan, jossa oli vähän kimalletta. “Mamma, enkö saisi tuota paitaa?” hän kysyi. Fixuna sitten taas möläytin, että sehän on tyttöjen paita. Onneksi korjasin asian nopeasti ja selitin, että koska olimme jo valinneet yhdet paidat, emme ostaisi enää toista…  Vähän hapeton selitys, mutta…

Nämä ja muutamat muut tilanteet ovat taas kerran saaneet minut miettimään miten vaikeaa  hyväksyttävän sukupuoli-identiteetin rakentaminen onkaan. Onhan 100 kertaa soveliaampaa olla poikatyttö kun tyttöpoika… Tyttöjä oikein kehotetaan olemaan poikamaisia, pukeutumaan farkkuihin ja rajuihin vaatteisiin ja leikkimään rajumpia lekkejä. Poikia taas harvemmin kehotetaan pukeutumaan glitteriin, vaaleanpunaiseen tai leikkimään nukeilla. Miksiköhän? Miksiköhän jopa me, itseämme muka-valistuneina pitämät mammat tuemme tätä yhteiskunnan ja ympäristön ylläpitämää poika-tyttö myyttiä? Miksi kaupoissa on omat tyttöjen ja poikien vaateosastot ihan pienintä vauva-ikää ehkä lukuunottamatta? Miksi pojille ei tehdä siistejä glitterpaitoja tai rajuja keijushortseja? Onhan ilmeistä, että lapsilla jossain vaiheessa tulee oman sukupuoli-identiteetin etsimisen aika ja että he pitävät vielä suhteellisen paljon samoista asioista näissä nuorissa ikävuosissaan…

Helsingin sanomat

Eduskunta äänestää tänään homo- ja lesboparien oikeudesta adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsi. Asian käsittely alkaa eduskunnassa kello 13. Lainmuutoksen uskotaan tulevan hyväksytyksi selvin luvuin.

Adoptiossa lapsesta tulee rekisteröidyn parin yhteinen lapsi.

Uudistusta on perusteltu tarpeella parantaa lapsen asemaa esimerkiksi silloin, jos parisuhde purkautuu tai lapsen biologinen vanhempi kuolee.

 

Seksuaalivähemmistöjä edustavat Sateenkaariperheet ja Seta ry toivovat eduskunnalta lain hyväksymistä. Yhdistysten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä elää tällä hetkellä tuhansia lapsia, joista noin puolet hyötyisi uudistuksesta.

“Laki on merkittävä, koska se tunnustaa, että tällaisia perheitä on ja että niiden vanhemmat ovat tasavarvoisia. Laki on signaali sateenkaariperheille, että he ovat hyväksyttyjä”, Setan puheenjohtaja Outi Hannula sanoi perjantaina Helsingin Sanomille.

Adoptiolaki on herättänyt eduskunnassa vilkasta keskustelua. Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen kysyi, vaaditaanko pian mahdollisuutta avioitua “hauvelin” kanssa.

Setan puheenjohtaja perää kansanedustajilta vastuunkantoa: “Kansanedustajan asemassa olevan pitäisi ymmärtää, että sillä mitä hän sanoo, on vaikutusta. Tällainen puhe voi antaa taas uuden lyömäaseen homojen tai heidän perheidensä tuomitsemiseen.”

Hannula pitää kuitenkin ilahduttavana Oinosen puheesta syntynyttä julkista reaktiota. “On todettu, ettei näin voi puhua. Maailman mittakaavassa ei aina näin ole.”

 

Sateenkaariperheet aikovat kerääntyä seuraamaan lakiesityksen käsittelyä iltapäivällä. Perheet lapsineen kerääntyvät taidemuseo Kiasman edustan nurmikolle piknikille.

“Ihmiset haluavat juhlistaa tärkeää päätöstä”, Setan Outi Hannula kuvaa.

Kevät tekee ihmeitä! Ihana kevät! Hetkittäisistä ukkoskuuroista ja tuulenpuuskista huolimatta kevät on ihanaa aikaa.

Päivät kirkastuvat, puihin tulee lehdet ja kukat kukkivat erilaisissa väriloistoissaan! Mutta melkein parasta on se, että pyörän saa taas kaivaa esiin piilostaan ja voi alkaa polkea eri puolille kuntaa! Ei muuta kun kypärä päähän ja reppu selkään ja menox!

Koko talven olen raahautunut töihin joko mieheni kyydissä tai bussilla, seisonut kylmässä ja koleassa odottamassa täyttä ja hikistä ruuhkabussia, eikä bussi edes vie ovelta ovelle, vaan sitä pitää pahimmassa tapauksessa vaihtaa ja silti kävellä kaikkein tuulisimman ja tuiskuisimman reitin yli. Ja kotiinpaluu on ollut varsinaista painajaista. Työpaikalla kaikki koneet suppuun, läppäri laukkuun ja juoksujalkaa bussipysäkille, josta jostain kumman syystä omat bussit ovat aina kerenneet menemään juuri ennen omaa saapumista pysäkille. Siinä sitä sitten hytistään ja funderaataan josko aika riittää hakea muksut vielä ennen kello viittä! Jostain kumman syystä kaikki meille menevät bussit (myös ne jotka menevät vaihtopysäkille suorien lisäksi) tulevat useimmiten yhdessä supussa ja silloin missaa ne kaikki yhdellä missauksella. Jos ne tulisivat edes hieman tasaisemmin, ei tarvitsisi ehkä odottaa 15-20 min seuraavaa sopivaa linjuria! Mutta valitukset sikseen, nyt on kevät eikä busseja tarvitse edes ajatella.

Pyöräni on mallia “mammamummu” ja siinä on kori edessä sekä lastenistuin takana. Vaihteita on kolme ja väri kirkkaan violetti. Se on siis aivan ihana! Ja kun oikein panostaa, niin kotiin ja töihin päsee noin 20 minuutissa. Eli samassa ajassa jonka saattoi seistä siellä hiitavan bussipysäkillä sitä hikistä ja kosteaa bussia odotellessa.

Kunto kasvaa (no, tämä on varmastikin edes periaatteessa totta) ja saa hyvän annoksen raitista ilmaa, sillä koko reilu viiden kilometrin matkani on hyvin vähäautoista seutua siitä huolimatta, että kuljen kehä ykkösen ja länsiväylän tuntumassa! Espoossa on nimittäin hyvät pyörätiet ja kun siellä oppii luovimaan, niin homma sujuu sujakasti! Kiitos siitä Espoolle!

Tapahtuipa eräänä aamuna kotimme rauhallisessa aamutunnelmassa…

Rakas poikamme, joka useasti raivoaa aamuisin, sillä haluaisi vielä jatkaa uniaan eikä mennä dagikseen on keksinyt uuden tavan manipuloida vanhempiaan.

Aamutuimaan poikarakas tulee mammansa viereen sänkyyn, kietoo kätensä kaulan ympärille ja kuiskaa korvaan miten paljon mammaansa rakastaa.. Herttaista! Sitten tulee pari tekoyskäisyä ja pienet koiranpentumaiset silmät katsovat minua syvälle silmiin kun hän kirkkaasti ilmoittaa, että hänellä on vähän yskä eikä siten voi lähteä dagikseen! Kun en kovana mammana häntä oikein osannut ottaa todesta, otti hän uuden “voitelukierroksen” ja lirkutteli kauniita sanoja, kunnes ilmoitti, että nyt onkin masu kipeä eikä hän voi mennä dagikseen… Just joo!

Pientä hymyä pidätellen ilmoitin hänelle, että mennään nyt joka tapauksessa sinne dagikseen.

Näin se sitten alkaa, tai kuka sitä tietää vaikka poika olisi ollut kuinka kova koululintsari edellisessä elämässään

Joo.. Igår var det en helt underbar dag med familjen. Visserligen känner jag mig som en lycklig mor allt som oftast, men nog e det ju lite speciellt med morsdag. Speciellt då den förstfödde så småningom börjar förstå vad det är frågan om.

Då barnen på kvällen sov i sina små sängar tog jag mig en titt på FSTs morsdagsdokument om “the american mother of the year!” eller nåt dylikt.

Jag höll på att spy gallan av mig från första stund. Jag vill inte påstå att mammorna i progrmmet skulle vara sämre mammor än nån annan mamma, men föreningen som valde “årets unga mamma” hade milt sagt i mitt tycke gammalmodiga valkriterier. Det sades att för att kunna bli nominerad som årets unga mamma måste man bland annat

a) vara gift med barnets far
b) höra till någon religiös grupp och vara aktiv inom den

Hmm.. hur många goda mödrar blir utanför denhär kategorin? Alla mammorna som presenterades i progrmmet var dessutom hemmamammor. En del mammor hade gett upp en lysande karriär och ansåg att “vara mamma” är det viktigaste i deras liv. dvs, om dessa mammor hade fortsatt med sina karriärer, men fortfarande varit utmärkta mödrar trots det så skulle de inte ha kunnat bli nominerade! jep jep!

Själv anser jag nog, att alla bör vi få välja mellan att vara hemma med barnen eller ordna ett alternativt sätt för vård, men vad än vi väljer så är vi bra mammor för de våra små (i de flesta fallen - och där tror jag inte hemmamamma vs yrkesarbetande mamma gör nån skillnad).

Ja, ännu programmet. Som ett pris för att bli vald till årets unga mamma får man även träffa presidenten.. Programmet var gjort 2008, så vet inte om Barack Obama fortsätter med traditionen att ta emot denna unga mamma som är aktiv i sitt religiösa samfund, hemma med barnen och absolut gift med sina barns far… Kanske finns det nån annan organisation i USA som väljer årets mamma på andra villkor och som även kan ha lesbiska mammor, ensamstående mammor, sambomammor, adoptivmammor, yrkesarbetande mammor etc som underlag i sitt val för årets mamma!

Hurra för alla fina mammor hur än ni fungerar och vad än ni gör!

Liikuttavaa… ihan mielettömän liikuttavaa

Aamu alkoi hyvällä fiiliksellä kun lapset muistivat, että tänään on mammanpäiväkahvit dagiksessa. Pojat (lähinnä vanhempi) on koko viikon kertonut isälleen, miten hän tekee salaisuutta mammalle. Minulle hän on onnistuneesti ollut kertomatta yhtään mitään - aikamoinen saavutus!

Koska muksuja on kaksi ja molempien ryhmässä pitää tietysti käydä oli kyseessä pieni köydenveto, jonka isompi (ainakin vielä tänä vuonna) voitti. Eli ensin mentiin isojen puolelle. Poika oli tehnyt mammalle kukkamaljakon ja kortin - joka lienee mamman omakuva. Taakse oli kirjoitettu teksti, että mammassa parasta on kun se leikkii.. “bäst med mamma: att leka“. Pienen pieni pistoshan siitä tuli sydämeen, sillä leikki ei ole vahvimpia puoliani ja harvoin sitä teen… Ihana piirre oli mielestäni myös se, että kun poika oli antamassa lahjaansa oli hän huomattavan ujo ja herkkä. Onneksi hän sitten rentoutui ja ilmoitti missä istun ja minkälaisen voileivän hänelle saan valmistaa. Siinä sitten kökötimme vierekkäin sämpylöitämme syöden ja pojalle se oli huomattavan ylpeä hetki - ja mammmalle myös. Vasta parin sämpylän jälkeen hän meni tervehtimään parasta ystäväänsä joka istui vastapäätä ja ilmoitti tälle, että tänään voisi taas leikkiä poliisia. Mamman hetki taisi olla ohi Joten ei muuta kun seuraavan lapsen luo.

Pienten puolella olikin paljon rauhallisempi tunnelma (vähemmän lapsia ja äitejä) ja oma poika istui edelleen ruokapöydässä kahden puurolautasen, kymmenen viinirypäleen ja yhden sämpylän jälkeen vielä toista sämpylänpuoliskoa syöden… Kerkesin siis oikein hyvin istumaan toisella aamiaisella myös hänen kanssaan. Sieltä poislähteminen vain oli paljon haasteellisempaa, sillä pienokainen ei tietenkään halunnut, että mamma joka oli tullut jo kerran takaisin taas lähtisi pois. Joten itkuhan siitä tuli… Mutta onneksi henkilökunta on hyvää ja ottivat pojan hellään huomaansa kun mamma jatkoi taivaltaan töihinpäin.

Näin siis elämäni ensimmäinen äitienpäivä dagiksessa. Sunnuntaina onkin sitte jo elämäni neljäs(!) oikea äitienpäivä! En vain tiedä ymmärtävätkö pojat miksi juhlia pitäisi kaksi kertaa…

Olen hieman sinisissä tunnelmissa tänään. Luin ruotsalaisesta Aftonbladetista artikkelin naisten (vaimojen ja tyttöystävien) murhista. Lehdellä on kampanja käynnissä, jotta myös kotiseinien sisällä tapahtuvat väkivaltaisuudet saisivat huomiota. Joka päivä lehdessä on tarina jostakusta naisesta joka on kylmäverisesti murhattu oman rakkaansa (tai entisen rakkaan) toimesta. Joissain tapauksissa yhteisten lasten silmien edessä!!! Julmaa!

Tänään artikkelisarjassa mainittiin naisesta joka oli eroamassa miehestään kun mies ja yhteisten lasten isä tappoi naisen sänkyyn veitseniskuilla ja kuristamalla. Käräjäoikeudessa mies todettiin syylliseksi murhaan ja hän sai elinkautisen. Ylemmät oikeusasteet kuitenkin katsoivat, että mies ei ollut käyttänyt niin paljon “väkivaltaa” (sic!) murhan yhteydessä, että tuomion tulisi olla elinkautinen. Anteeksi mitä?  Tätä tapausta on sen jälkeen käytetty monen muun tuomion ennakkotapauksena ja tuomiot oman vaimon murhasta ovar Ruotsissa lieventyneet. Lieneekö murha/tappokin sitten vain lievä (kuten raiskauksissa) tiettyjen parametrien varjossa… ei ymmärrä!

Tuli tässä vain mieleeni eräskin kaunis kevätpäivä, jolloin olimme perheen kanssa paikallisessa automarketissa viikko-ostoksilla ja jostain syystä “törmäilin” koko ajan nuoreen viimieisillään raskaana olevaan naiseen, jolla oli huuli tikattu sekä silmä turvonnut ja mustelmilla. Tämä nuori nainen kulki ostoksilla miehensä/poikaystävänsä kanssa tiukasti käsi kädessä ja mies näytti jotenkin kontrolloivan naisystäväänsä… Tiedä sitten oliko vain minun omaa vainoharhaisuuttani, mutta hyvin ikävä tunnelma minulle jäi tästä kauppareissusta pitkäksi aikaa. Mitenköhän vauvan mahtaa käydä. Onko naista potkittu tai lyöty mahaan? Miten mahdollinen väkivallan kierre jatkuu jos ja kun vauva itkee ja hiertää miehen hermoja… Emmehän halua Suomeen mitään Baby Peen tapausta vastaavaa?

Täytynee tässä yrittää piristää itseään ja ajatella elämän valoisia puolia! Onneksi suurimmalla osalla asiat ovat jokseenkin ok jokatapauksessa!!!