Mamma rocks

Hyvät kanssaihmiset!

Miksi ihmeessä käyttäydytte liikenteessä kun pahimmat idiootit ikinä!?!?!

Tänään tulin poikkeuksellisesti autolla duuniin - kotoa toimistolle matka kesti noin 24 minuuttia aamuruuhkassa. Fillarilla matkaan menee noin 18-20 minuuttia hieman riippuen parista liikennevalosta. Tyhmä valinta siis jo senkin takia.

Matkalla näin ja koin taas kaikenmaailman autoilevia törppöjä. Kiukkuni ja epätoivoni on omasta mielestäni ymmärrettävää, sillä en ole kovin tottunut ruuhkaisiin teihin ja ilman ruuhkiakin pyrin noudattamaan liikennesääntöjä autoillessani. Liikenteessä kulkemiseen tarvitaan mielestäni vilkkujen käyttöä oikeaan aikaan, joustavuutta, pysähtymistä ennen tyhjääkin jalkakäytävää  jos edessäsi oleva auto seisoo liikennevaloissa muutaman metrin päässä, omalla kaistalla ajoa ja ennenkaikkea ryhmittäytymistä. Varsinkin ryhmittäytyminen vaikuttaa olevan kanssa-autoilijoilleni outo käsite. Kaistoille tullaan ja käännytään miten sattuu ja normi liikennesääntöjä noudattava joutuu liikenteen tukkeeksi kun ei pääse haluamalleen kaistalle sen oikeasta kohdasta, eli siitä mistä kaista alkaa - ei siis bussipysäkin kohdalta.

Eli nämä mainiot ja kiireiset veijarit tuntuvan olevan niin paljon tärkeämpiä kun me muut tiellä kulkijat, että heillä on oikeus muuttaa liikennekäyttäytyminen omanmieleisekseen ja siten hidastava muiden ajamista. Hyi teitä!

Ehkäpä huomenna taas otan fillarin tai bussin!

Eilen saimme taas seurata uutisia ja todeta että isä oli väkivaltaisesti raiskannut kahta lastaan (tämän päivän lehdestä olin ymmärtävinäni, että raiskattuja on 7 joista 5 on lasta…) kymmenen vuoden ajan. Lapset ovat olleet iältään 4-14 vuotiaita tapahtumien aikana… pöyristyttävää!!!!  Ajatuskin siitä, että pieniä lapsia (tai no, ihan minkä ikäisiä tahansa) pahoinpidellään, raiskataan ja vielä sen oman rakkaimman mieshenkilön toimesta (no, tuskin on enää se rakkain henkilö….!) on niin kovin masentavaa ja surullista.

Mitä tällaisesta teosta seuraa sitten sen kokeneille? Voivatko raiskatut lapset koskaan elää ns. normaalia elämää, vai onko heidän luottamuksensa aikuisiin, yhteiskuntaan ja varsinkin miehiin mennyt loppuiäksi? Kasvaako lapsista arkoja ja sulkeutuneita vai ovatko he menneen vuosikymmenen ajan kasvaneet pitämään väkivaltaa ja raiskauksia niin normaalina, että jatkavat sellaisiin suhteisiin hakeutumista, jossa samantapainen käytös jatkuu..? Kysymyksiä on tietysti monia ja vastauksia tuskin tulemme saamaan. Mutta se mitä lapsille tapahtuu jatkossa on hyvinkin paljon meidän aikuisten ja yhteiskunnan vastuulla. Vastaavan kokeneita lapsia ei missään nimessä tule jättää yksin ilman ammattiapua ja vastuullista aikuisten verkostoa - johon tulee kuulua myös miespuolisia aikuisia.

Entä sitten tämä aikuinen mies - isä - joka on vastuussa teoista. Hänelle langetettiin Suomen lainsäädännön mukaan “kova” rangaistus - 12 vuotta ehdotonta. Maksimi olisi ollut 13. Tosin, jos kyseinen henkilö ensikertalainen, selvinnee hän 6 vuodella. Lisäksi mies joutuu maksamaan jonkinlaista (uutisten mukaan kovan hinnan) korvausta (100.000€) per lapsi… Siis anteeksi nyt mutta mitä???

Toki olen tyytyväinen, että mies sai “kovan” rangaistuksen, mutta onko kahden pienen lapsen ihmisyyden, lapsuuden ja naiseuden tuhominen todellakin noin vähän arvoinen? Mitä jos joku näistä uhreista ottaa henkensä seurauksena hänelle tehdystä kärsimyksestä? Joutuuko mies siitä minkäänlaiseen vastuuseen - ei.

Pahaa tekee. Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa (onneksi myös paljon hyvää ja suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän hyviä ihmisiä) ja joskus annamme sen tapahtua ihan silmiemme edessä puuttumatta siihen. Voimia siis teille, ja minullekin vastustaa tätä pahuutta ja yrittää saada aikaan edes jonkinlaista oikeutta jolla näitä kärsimyksiä voitaisiin edes jälkikäteen helpottaa.

 - sigh -

Teknologiaa, sitä haukutaan ja kehutaan. Nyt on kehujen vuoro!

Tiedättekö, istun kampaajallani (ihana Katja, Stage 11 kampaamosta) läppäri sylissäni, suora yhteys töihin ja teihin! Ajattelin, että tänään teen kokeen siitä, miten Helsingissä voi tehdä etätöitä. Tähän mennessä olen tehnyt etätöitä ainoastaan hotelleista ja kotoa. Mutta nyt todellakin testailen miltä se tuntuu näin “normaaleissa” ympyröissä ja täällä Stagella se ainakin onnistuu, vaikka siitä kampaajallani ei ollut tietoa ennenkun yritin verkkoon päästä. Ihan sikasiistiä!

Samalla kun väri syöpyy hiuksiini ja istun lämpölampun alla näppäilen siis teille teksitä - ei tarvitse siis lukea vieressäni olevaa 7 päivää lehteäkään! Sitäpaitsi Katja toi minulle juuri hyvän kupin kahvia, joten huonomminkn voisi perjantai mennä

Mutta, jotta totuus ei unohtuisi, niin nyt täytyy mennä pesulle ja sitten taas jatkaa inboxin siivoamista - mikä on päivän pääaihe!!

Ja vielä viikonloppukin tulossa!

Ja ser ni! Jag har ännu oxå en stor grop i halsen då jag tänker på den otroliga bördan man har varje sommar med att ta sig till Åland - och speciellt därifrån!

Inte nog med att resan i sig är lång från Esbo men med barn i bagaget kan man inte bara ta o gå in i ett kryp-in på färjan med en god bok o låta tiden rulla iväg. Nej, med barn skall det ätas, lekas och ses på shower! Allt väl att man överhuvudtaget ordnar program för barnen (hurraa!!!) men vad är det för “fel” med människorna ombord?

Man låter sina ungar springa på hur som helst utan att nån vuxen ser efter dem och i värsta fall sitter de “vuxna” o pimplar i sig en eller två små öl…

Och inte minst men sist så finns det ett antal “glada gubbar” som absolut skall se mumin-showen, ellervadfanihelskutadetnusenärförshow, i första rad o klappa tass med mumin fast en massa småttingar står i rad för att få göra det samma. Bland annat hällde en av dessa glada gubbar säkert en desi gott doftande öl på mig o min minsting då vi försökte se över folkhavet vad som pågick längre fram på scenen - o mannen krockade inte med oss utan bara vingalde med sitt glas o trängde sig fram.. Jag antar att han nog hade smakat på en eller annan desiliter öl själv innan han började med sin påträngdhet.

ja, nu skall man väl ta o lite släta ut min rubrik. De facto så e det ju inget fel på kryssarna. Som sagt har de ordnat trevligt med program och det finns trevliga restauranger med tillräckligt många barnstolar - och vill man - så finns det ju hytter som man kan dra sig tillbaka till! Men men.. man e själv trött, man vill komma fram och så vill ju säkert även de andra ombord. Barnen går på högvarv av allt socker, är trötta även de och överspända av allt program.

Så nej, frivilligt ser man mig inte riktigt snart på Åbofärjan, men Hfors-Sthlm kan man tom eventuellt tänka sig för då sover man ju största delen av resan…

Eilisessä HS.fissa (25.8.2009) löysin artikkelin jossa kerrotaan poikien asenteesta marihuanaan

Pojat hyväksyvät aikaisempaa yleisemmin marihuanan satunnaisen tai säännöllisen polttamisen. Laajan kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista pojista satunnaisen käytön hyväksyy lähes joka kolmas ja ammattiin opiskelevista joka neljäs. Lukiolaisten kohdalla marihuanan hyväksyvä asenne on noussut parissa vuodessa peräti kuudella prosenttiyksiköllä.

Peruskoululaisista pojista sekä lukio- ja ammattiopistoikäisistä tytöistä satunnaisen marihuanan käytön hyväksyy noin joka kuudes.

Myös asenne tupakkaa kohtaan on muuttunut sallivammaksi. Peruskoululaisista satunnaiseen tupakoimiseen suhtautuu myönteisesti lähes 65 prosenttia. Lukiolaisista tupakoimisen puolestaan hyväksyy 70 ja ammattiin opiskelevista jopa 80 prosenttia.

Suurinta kasvu on ollut peruskoululaisten poikien keskuudessa. Eroa parin vuoden takaiseen tutkimustulokseen kertyi jopa yhdeksän prosenttiyksikköä.

Vuonna 2009 tehtyyn kyselyyn osallistui yli 90 000 opiskelijaa peruskoulusta, lukiosta ja ammattiopistosta.

Tämä yllämainittu artikkeli on aika huolestuttava pienten lasten vahempana, varsinkin kun asenteet tuntuvat liberalisosituvan vuosi vuodelta. Miten mahtaa olla asenteiden laita 10v kuluttua kun omat pienokaiseni ovat varhaisteinejä. Pelottaa ajatellakin!

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kun noin 100 vuotta sitten itse olin teini - niin huumeista ei tiedetty läheskään mitään meidän “norminuorten” parissa - ainakaan minun koulupaikkakunnallani Hämeenlinnassa. Muistan, että koulullamme kävi kaksi luennoitsijaa aiheesta. Kävi Huume-Eeva sekä minun nimimuististani hävinnyt kahden huumeita käyttävän pojan äiti (toinen pojista oli mielestäni kuollut) lisäksi meitä kehotettiin lukemaan “Juokse, poika juokse” - Nicky Cruzista (muistankohan oikein) kertovan jengiläisen tarina. Sitä oliko kirjassa myös varoittavia esimerkkejä huumeiden käytöstä en kylläkään enää muista. Ups! Siihen se sitten jäikin. Huume- ja jengivalistus nimittäin.

En väitä olleeni mikään malliesimerkki päihteettömyydestä, mutta huumeisiin meillä oli hyvin negatiivinen suhtautuminen - ainakin siihen verrattuna mitä siitä tiesimme. Tupakkaa polttivat aika useat, mutta en nyt osaa sanoa oliko se yleisesti “hyväksyttyä” vai ei. Oma kantani tupakan polttoon on kuitenkin jyrkentynyt huomattavasti viimeisen 100 vuoden aikana ;)  (vaikka en koskaan olekaan tupakoinut - maistanut kylläkin)

Nyt olen ymmärtänyt, että huumeiden tarjoamiselta on vaikea välttyä asui missä hyvänsä (niin, siis minulle huumeita ei ole koskaan Suomessa tarjottu, enkä ole tietoisesti koskaan niiden käyttöä nähnyt rakkaassa kotimaassani) ja niistä kieltäytyminen on jokaisen nuoren oma asia. Tosin, kavereiden painostukselta on vaikea kieltäytyä. Voi apua! Jos asenteet ovat muuttumassa entistä liberaaleimmiksi, niin onko seuraava askel se, että mari ja/tai hasis todellakin samaistetaan “vain” siihen kun tupakkaa polttaisi tai keskikaljaa kittaisi!? En silti halua väittää, että rööki kädessään kulkeva teini sidukkapullot kilistellen Alepan pussissa paljoa mieltä positiivisessa mielessä nostattaa sekään…

Toivottavasti en ole mahdottoman “out” näissä asioissa, sillä tahdon tosiaan pystyä ymmärtämään miten nuoret ajattelevat ja miten voida vaikuttaa järkevällä tavalla nuorten päätöksiin mm. huumeiden käytöstä ilman hysteriaa ja maailmanlopun ennustamista.

Ei ole helppoa olla vanhempi kun maailma ei osaa pysyä samanlaisena kun se omassa nuoruudessani oli - onneksi!

Jepulis jee!

Tarina jatkukoon!

Tapaus 3)
Olemme jälleen tällä ihanalla Itämeren muumilaivalla ja jo tapauksessa 2) mainitussa pallomeressä… Paikalla oli taas muutama pienenpieni taapero jotka innoissaan ja ehkä jo vähän väsyneinä laskivat liukumäkeä pallomereen kun paikalle pyyhältää kaksi ehkä eskari-ikäistä neitokaista - joilla selvästi oli hieman liikaa energiaa väsymyksen ja sokerihumalan takia. Tytöt olivat kovia menijöitä ja kiilasivat liukumäkijonon ohi ja olivat muutenkin nopeita kuin pienet salamanterit. Sisään ja ulos huoneesta ja alas liukumäkeä muita ajattelematta. Istuin ja katselin mutta en viitsinyt puuttua asiaan kun tytöt selvästi olivat vielä suhteellisen pieniä eivätkä ainakaan suoraan vahingoittaneet pienempiään. Kunnes sitten taas ilmaantuivat paikalle ja kiilasivat muiden ohi. Sillä hetkellä liukumäen laella saatui istumaan ehkä reilu vuoden ikäinen tyttö joka ei ollut nopea eikä ihan varma halusiko tulla alas. Mitä tekivätkään tytöt - pukkasivat tytön alas niin, että pienen pää osui turvaverkkoon ja itkuhan siitä tuli! Siinä vaiheessa ei minukaan rahkeet olla puuttumatta rittänyt vaan otin tytöt puhutteluun ja kerroin heille että ei saa töniä sillä se voi olla hyvinkin vaarallista ym ym ym.. Tytöt olivat ehkä itsekin hieman vaivautuneita tilanteesta ja lopettivat meuhkaamisen. Mutta missä olivat vanhemmat? Sekä isompien että pienempien tyttöjen vanhempia/vanhempaa ei näkynyt missään vaiheessa? Kuka jättää alle 2-vuotiaan yksin pallomereen? Kuka ei käy kertaakaan katsomassa 5-6 vuotiaita yliaktiivisia tyttöjä jotka juoksevat ympäri leikkitilaa kun päättömät kanat??

- sigh -

Nej vet ni vad!!?

Min unge på 3.5 år började cykla utan stödhjul i lördags! Det var en stor dag för honom och för oss föräldrar. Lillebror tyckte dessvärre att det var taskigare iom att han skulle ju oxå vela cykla. Men stackarn räcks ju inte ens ner till pedalerna!

Det hela gick till på ett mycket angenämt sätt. Pojken har hittills inte alls tyckt om sin cykel för det har varit svårt att cykla med hjälphjulen. Däremot har han gärna åkt med sin sparkcykel (en cykel utan pedaler) med vilken han tydligen fått ett bra balanssinne. 

Lite våghalsiga som vi är tänkte vi att vi skulle ta bort stödhjulen - bara på skoj - för att kolla hur killen klarar sig. Och till vår stora förtjusning tog det inte många minuter innan pojken pedade längs vägen och in på sportplanen där han gladeligen cyklade som om han aldrig gjort nåt annat… Min baby!

Ja, en stolt mamma är jag nog! Men på samma gång känns det vemodigt då han växer och utvecklas så otroligt fort… snyft!

Justiinsa juu rakkaat lukijani!

Kävipä tässä eilen mielenkiintoinen kohtaaminen erään kolleegani kanssa.

Istuin toimipisteelläni kun assarimme viereen tuli eräs työyhteisöömme kuuluva henkilö keskustelemaan hänen kanssaan esimiehemme aikataulusta. Eipä siinä mitään, itse satun istumaan assariamme vastapäätä avotilassa, joten kaikki mitä siinä jutellaan on avointa kamaa myös minulle ja useasti tuleekin osallistuttua keskusteluun jos sopiva sauma löytyy.

No, kyseiset henkilöt alkoivat siinä sitten miettimään omien lastensa dagisikää ja miten silloin oli kiire kotiin töistä ymym - heitin siihen että juuri näin ja kerroin jonkin esimerkin omasta ajanköytöstäni… johon puolituttu kolleega sanoikin sitten, että no, eiköhän sinulla tuo tilanne muutu kun saat tuon kolmannen lapsesi!

Siis anteeksi mitä!?

Itselleni puolituntemattomat ihmiset organisaatiossamme siis puhuvat minun olevan raskaana. Tämä on kuulemma jo vaikka kuinka ison joukon tiedossa. Olin (ja olen edelleenkin) hyvin ihmeissäni, sillä viimeisten tietojen mukaan mitä itselläni on en todellakaan ole raskaana - vaan hyvinkin paljon päinvastoin. Mistä tämä huhu on sitten saanut alkunsa - mene ja tiedä. Ei asian esille tuonut ihminenkään sitä tiennyt.

Olenko todella lihonnut(!) niin paljon kesän aikana, että näytän raskaanaolevalta? Myönnän kyllä, että kokunen “kesäkilo” on varmasti vyötärölleni jäänyt, mutta oikeuttaako se raskaushuhujen levittämiseen?

Ihan noin muuten niin, vaikka olisinkin raskaana (mitä siis 100% varmasti en ole) en pitäisi siitä, että tuollaisia huhuja liikkuu ympäriinsä ennenkun itse olen asian ottanut esille a) esimieheni b) oman tiimini kanssa. Sen jälkeen puhukoot rauhassa asioista jotka eivät heille oikeasti edes kuulu (eikä pitäisi edes kiinnostaa) millään tavalla.

Kuultuani tämän huhun meninkin esimieheni puheille ja kerroin, että tällaisia huhuja on liikenteessä mutta että ne eivät ole paikkansa pitäviä! Ja nyt mitä enemmän asiaa ajattelen, sen loukkaavimmilta nuo huhut tuntuvat. Olen ehkä herkkänahkainen, mutta kuitenkin!

Nyt täytyy siis joko a) olla kokonaan välittämättä asiasta b) tulla kännissä töihin(!?) c) yrittää laihduttaa nuo vaikeat 5kg jotta taas näyttäisi ympäröivälle työyhteisölle “normaalilta”.

Ikävää tässä on tietysti myös se, että naiselle ei näköjään suoda “mahdollisuutta” olla lievästi omaa “normaali” kokoaan suurempi ilman hatusta temmattuja juoruja. Mitä hittoa se kenellekään elämäni ulkopuoliselle taholle kuuluu jos olen 2-3kg painavampi nyt kun kaksi kuukautta sitten.

… raivon ja turhautumuisen partaalla oleva Mamma

Från HBL idag (21.8.2009)

I dag offentliggör arbetsgruppen sina alternativ för förlossningens framtid i Raseborg. Nummer ett är att Ekenäs BB fortsätter som nu, nummer två att BB stängs och föderskorna hänvisas till Lojo och Jorv.

Hbl erfar att de utvärderingar av alternativen som gruppen gjort inte innehåller vare sig ekonomiskt vägande eller trygghetsskäl som stöder den omtalade nedläggningen av förlossningsenheten. - Jag säger inget om vad vi kommit till innan rapporten är offentlig. Men det blir i slutändan politikerna i sjukvårdsdistriktets styrelse som tar besluten, säger förvaltningsöverläkare Lasse Lehtonen, arbetsgruppens ordförande.

Det förslag som går till politikerna kommer - oberoende av arbetsgruppens resultat - sannolikt att vara just att BB stängs.

Chefsöverläkare Juha Tuominen, som föredrar saken för styrelsen i Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt (HNS) till mötet den 21 september, ser inga vägande skäl att bibehålla BB. Tvärtom.

- Ska vi vara helt ärliga så har Ekenäs sjukhus inte varit särskilt dynamiskt i sitt utvecklingsarbete och jag tror på att en sådan här enhet mår bra av att riva gammalt och bygga upp nya strukturer.

Han har ännu inte sett arbetsgruppens slutliga rapport men tror att den inrymmer det han länge varit ute efter: ekonomiska belägg som stöder en nedläggning.

- Ekenäs sjukhus kostar 18-25 procent mer än våra andra sjukhus. Det beror antagligen på att det finns lite för mycket resurser, på att man ger aningen mer än andra. Det finns alltså lös kapacitet här. Jag är säker på att till exempel mödrarådgivningen är lite mer besökt än i andra regioner.

Någon kan ju tycka det är bra om användarna är nöjda och servicen fungerar bra?

- Ja, det är förstås fint men det är dyrt för kommunerna.

Men vilken uppgift har arbetsgruppen egentligen haft om du oberoende av det som presenteras i rapporten ändå ska föreslå att BB läggs ner?

- Nu finns det siffror att visa på. Utan dem kan olika parter hålla på och skylla på varandra. Nu får vi fakta.

Tuominen har fått redan i flera etapper beskyllts för att bara tänka på pengar och för att ha gjort BB-stängningen till en prestigefråga.

- Nej, jag talar också för tryggheten, som är bättre på stora enheter. Och inte är det så att jag personligen kör någon sak. Naturligtvis rådgör jag med de sakkunniga innan jag skriver ihop mitt förslag.

I hans vision utvecklas andra enheter och basvården inom Ekenäs och dessutom kunde organisationen byggas om så att sjukhuset blir ett affärsverk som lyder under HNS, med lokal styrning. - Det nya Raseborgs sjukhus. Det blir inte av så länge man bara tittar bakåt, så som sjukhuset nu gjort.

Vid BB drar huvudförtroendeman Eva-Maria Sundström en djup suck.

- Säkerhet och service i regionen verkar inte betyda någonting när beslutsfattarna innanför Ring III tar sina beslut. Det är som om vi inte ska få ha det bättre utan allt räknas bara i pengar. Det exakta innehållet i arbetsgruppens rapport blir offentligt i dag.

______________

Jaa.. själv föde jag mina gossar på Jorv och är mycket nöjd med den service jag fick. Men vi bor på mindre än 20 min avstånd och har haft turen att få familjerum bägge gångerna. Många av mina vänner har inte varit lika lyckligt lottade. Måste säga att ännu mera föderskor som dessutom kommer långtifrån kommer att göra situationen mycket svårare även för oss som bor nära Jorv! För att inte tala om de stackars kvinnor som skall köras från gud-vet-var-i- det-nya-raseborg.

Bara ett exempel om min andra förlossning. Som sagt vi bor nära Jorv och utan trafikstockningar är vi där på 15 min - helt säkert på 20 oberoende av trafik. När jag skulle föda för två år sedan kom mina verkar så plötsligt och snabbt att då vi åkte till BB så måste jag hejda min man från att köra för snabbt för jag var rädd att farten och eventuella “pumbs” på vägen skulle förorsaka att vattnet gick o ungen kom ut. Så han körde lågsamt och försiktigt medan jag kved i mina “små” förlossningsmärtor! Väl framme efter vår 15 minuters färd tog man mig direkt in på avdelningen utan dess större granskningar för personalen såg på mig att nu gäller det. Ungen kommer ut vilken minut som helst. Jag var 9cm öppen då jag kom in!

Tänk er om vi skulle ha startat i samma tider (som sagt verkarna kom snabbt o plötsligt) från Hangö så skulle vi inte ha kommit ens till Ingå/Sjundeå innan ungen var ute… Undrar hur min man skulle ha klarat av att agera barnmorska??

Viikonloppuna alkanut matkakuumeilu senkun jatkuu.

Sattumalta hyvä ystäväni sattui soittamaan maanantaina juuri tullessaan r-kioskilta matkaesitteiden hausta. Olemme viikolla soitelleet ja viestitelleen toisillemme lukematomia kertoja. Surffailleet netissä (lähinnä Finnmatkat ja Tjäreborg) sekä menneet aivan sekaisin kun lomakohteen tulisi olla

- lokakuun alkuviikolle sijoittuva
- huoneisto - johon kaksi naista ja neljä lasta (iät 1, 2, 3, 3) mahtuvat
- hotellilla pitää olla ravintola ja lastenallas
- all inclusiven olemme rajanneet pois, se on liian rajoittava - ikävä kyllä hotellit ovat monesti hyviä ja tekisi mieli mennä - ilman all inclusea
- lentoaikojen tulisi olla jokseenkin mukiinmenevät
- olisi kiva jos hotellialueen ulkopuolella olisi edes jotain muuta elämää, pari ravintolaa ja joku ruokakauppa
- Rattailla pitäisi päästä kulkemaan vaivattomasti

Vaikuttaa, että kakkia näitä (ja ehkä joitain muitakin) vaatimuksia ei täytä yksikään ehdotetuista matkakohteista. Olemme ehkä hieman myöhään liikenteessä, mutta yritys on kova.

Ajatus matkalle lähdöstä yhdessä ystävän kanssa ja yksin vastuussa lasten hyvinvoinnista matkan ajan on yhtäältä todella pelottava, mutta samalla ajatus mukavasta yhdessäolosta ja lämmöstä on niin kaikkivoipainen, että uskon kaikkien esteiden olevan voitettavissa.

En kuitenkaan usko perheemme voivan lähteä unelmamatkalleen Malediiveille vielä moneen vuoteen (josko sitä on olemassakaan muutaman vuoden kuluttua joten vaihtoehto syysmatkasta ilman omaa miestä - joka ei aikataulullisesti pääse lähtemään yhtään mihinkään - on alkanut pyöriä mielessä hyvinkin vahvana.  Ihan yksin en matkalle halua lähteä, joten ystävän ehdotus jaetusta äitiydestä viikon ajaksi osui ja upposi kun neula päähän - vai miten se sanonta nyt mahtaa mennä.

Suurimmat haasteet ovat varmasti lentokentillä kun pitää paimentaa muksujaan, kantaa laukkuja ja yrittää päästä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.. onhkohan ennakko chek-in mahdollista myös lomamatkoilla???