Mamma rocks

… joo. Kyllä! Täällä sitä ollaan!

En ole kirjoittanut TODELLA pitkään aikaan mitään, vaikka kirjoitettavaa onkin ollut.

Kerrankin positiivista uutista HS:n verkkosivuilla

Iso joukko suomalaisia kokee parisuhteensa onnelliseksi. Väestöliiton perhebarometrin mukaan neljä viidestä pitää parisuhdettaan vähintään melko onnellisena. Hyvin onnettomaksi parisuhteensa kokee pari prosenttia.

Ihanaa, että kaiken epätoivon ja erotilastojen lomassa löytyy myös hyviä ja positiivisia uutisia. Joskus niinkin. Uskon, että jos uskoo ja pitää ns. “tavallisesta” arjesta, niin kyllä sitä sitten on myös tyytyväinen siihen omaan parisuhteeseensa. Tottakai on olemassa myös huonoja parisuhteita, väkivaltaa, eri aineiden väärinkäyttöä ym ym. Mutta, toivon mukaan nämä nyt ovat kuitenkin siellä pienessä vähemmistössä.

Itse ainakin olen onnellinen omassa parisuhteessani! Terveisiä ihanalle ja rakkaalle aviomiehelleni *sydän*

Just det ja. Det börjar närma sig - fest tiderna är här. Det är ju visserligen tur att man har lite avbrott i höstens mörka kvällar, men visst blir det mycket om man skall tacka ja till allt…

Idag var jag med min älskade man på ett kalas med flera grunder till kalaset. Det var ritkigt mysigt och arrangörerna hade fått utrymmet riktigt trevligt trots att det kanske inte är så mysigt i klart ljussken. Det som var lustigt på festen var att jag inte kände nån, endast min man samt den andra av festföremålen. Jep. Då e det bara att sätta sitt sociala spel på prövning och det resulterade i att jag faktiskt sen talade med ett antal trevliga människor under vår lilla visit på festen.

Nästa vecka blir det om möjligt en ännu konstigare fest för min del. Barnens församling har bjudit vår 4-åring med familj på kalas till kyrkan. Gudstjänst, mat o kaka samt tydligen en barnens bibel som present åt alla födelesedagsbarnen. Intressant. Vet faktiskt inte när jag skulle ha varit på en gudstjänst eller i en kyrka överlag (om vigslar/dop/begravningar) inte räknas. Det måste ha varit nångång innan jag slutade med religionsundervisningen i grundskolan. Måste medge att jag vill absolut gå med på denna tillställning för att se om församlingen kommer med nån “propaganda” om gudar o jesusar o annat som jag nu inte är så super super förtjust i.

Nåja, om ungarna hålls friska så får vi väl veta det om en vecka.

I övrigt så är julväntan fylld av middagar, bjudningar, galagrejor, lucia, födelsedagsfester osv - och inga lillajulsfester har i alla fall jag ännu blivit bjuden på - aijooo, min firmas nog, men tänker inte delta - har inte gjort det tidigare heller under mina snart 12 år där… it is not exactly my cup of tea.

Så att sådant. Man får nu bara ta o njuta av dom hemmakvällar som vi vom familj nu ännu har i år. Det är så skönt - trots att jag är såååå trött. Men nog vet jag ju att det finns en orsak till det med! Det går nog över till sommaren - tröttheten alltså.

Och sen är det meningen att vi som familj kommer att ha långledigt över jul och nyår - med inga desto större planer. Över nyår skall vi visserligen köra till mellersta Finland o Himos där vi skall bo på en bondgård i fyra dagar och förhoppningsvis se snö ens där

Ja ja - nog finns det ju bra sidor med hösten o mörkret oxå

Johtuuko se vain minusta? Viime päivinä olen huomannut kotiin lähtiessäni bussissa kummallista käytöstä. Bussit ovat olleet suhteellisen täynnä, mutta eivät pinkeinä ihmisistä - jotkut ovat seisseet, vaikka hajapaikkoja siellä täällä on saattanut ollakin.. hajapaikkoja? Mutta miksi siis ihmiset seisovat bussissa - onhan se jo turvallisuusriskikin?

No koska jotkut rakkaat ja ihanat kanssamatkustajamme ovat varanneet viereisen paikan omalle pienelle suloiselle repulleen tai salkulleen. Ja tuli bussiin kuinka paljon porukkaa tahansa nämä rakkainta raikkaimpaakin olevat laukut eivät vaan pääse omistajansa syliin tai jalkojen väliin lattialle. Ei, laukuilla pitää olla oma paikka! Toinen ilmiö ovat ihmiset jotka istuvat uloimmalla penkillä ja ikkunanviereinen penkki on tyhjä (tai ehkäpä siellä istuukin joku meille muille näkymätön kaveri mutta rakas kanssamatkustaja ei tee elettäkään siirtääkseen takapuoltaan jo mukavasti lämmenneeltä penkiltä! Huoh!

Tämä on itse asiassa pikku juttu, mutta kertonee jotain ihmisten itsekkyydestä ja oman reviirin tärkeydestä. Itse väsyneenä ja bussimatkasta päivän ainoan lepohetkensä saavana mammana (töistä väsyneenä bussilla hakemaan muksut - bussi on oikeasti se ainoa 20-30min jolloin voisi istahtaa ajattelematta yhtään mitään - mitä nämä muutamat penkinvalloittajat muuten varmasti tekevätkin - ehkä he kertakaikkiaan eivät näe meitä muita matkustajia?) toivon, että voin istahtaa bussinpenkille  jos niitä vapaina on ja huokaista päivän turhautumiset ulos itsestäni ennen kuravelliteatteriin menoa.

Rakkaat kanssamatkustajani. Jos mahdollista, niin älkää varatko omaa penkkiä bussista laukullenne tai näkymättömälle bestiksellenne, sillä meitä oikeitakin ihmisiä haluttaisi päästä istumaan teidän ihanaan ja mitä toivottavimmin tuoksuttomaan seuraanne!!

Ärsytys purettu ainakin nyt näin sanallisesti! Helpottipa - Metroon tai muuhun ilmaisjakeluun voisi tietysti laittaa tekstarin tästä ja sitten seurailla kanssamatkustajien ilmeitä kun he aamulla lukevat näitä viestejä ja naureskelevat partaansa(?) “no taas joku hullu jankuttaja… ” jep jep

Ja mina kära!

Jag är fortfarande helt ivrig över min helg i Åbo! Jag och två goda väninnor for på “gruppresa” från Esbo/Kyrkslätt till Åbo, landade på hotel Julia och började laga oss färdiga för kvällens fest på Kåren och Brahe Ordenskapitels första (som nog sen visade sig vara andra - första mötet hölls för 50 år sedan) möte. Årets kårstyrelse hade gjort ett gott arbete med möte, trevliga tal, rundvandring på Kåren och Tavasthem (där jag bodde mina två första år i Åbo) och sen var ju Pub Kåren oxå öppen! Vad skoj! Och nostalgiskt!

På plats fanns en hel del underbara gamla bekanta och jag trivdes underbart - inte minst för att allt nuförtiden är rökfritt - tack för det!

I middagsbordet satt jag i ett tevligt sällskap och snapsvisorna bara dundrade ut ur oss. Dessutom hade vårt bord som bestod av -90 talets kåraktiva en riktigt god “fiende” i bordet som satt brevid oss med dagens aktiva… Herredumilde. Jag bara säger. Vi blev omedelbart tilldelade regler och tidtabeller och annat som verkligen inte skall höra hemma på en fest i Kåren - och kära kära ungdomar - man kan ju helt enkelt inte annonsera ut en konferenspaus! Lite vett o etikett - tack! Oberoende så var det skoj! Vi fick stå på stolarna trots förbudet - och vi fick uppträda med hängbröst trots klistermärken(!!!) och tidsbrist. Eller fick o fick - inte fick vi ju, men gjorde det i alla fall innan natsijänget skulle dra med oss till faust. Men hej, där fick de tji! För vi tänkte ju att man inte kan börja gå på jatkot kl 21.15!!! hej halååå!!! utan om vi nu e på Kåren så skall vi vara på Kåren, så vi satt sen på pubben i gott sällskap och missade glatt busstranporten till det nya och outforskade faust. Tur var väl det. Man skall ju till dylika platser först då allt annat stänger… eller gjorde det förr i alla fall.

Efter en skojg och trevlig kväll som var “full” av skratt och kårshottar fick vi tre gruppresenärer ännu en god nattsömn och vaknade inte innan 9:30 - sen en långsam frukost och iväg mot tåget o de nära och kära här hemma!

En underbar helg!!

Aamulla oli pakkasta.

Lehdet tippuilevat puista.

Ilma on kirpeää.

Lapsilla on valokuvaus dagiksessa.

Töissä pitää kiirettä.

….. loman alkuun on enää pari päivä….

Oujee… Minulla oli ilo ja kunnia päästä eilen Svenska Teaterniin katsomaan, kuuntelemaan ja ennenkaikkea kokemaan ihana ja mahtava FORK.

Mennessämme elämystä kokemaan- en minä eikä rakas mieheni osannut arvata mitä vastaan tulisi. Neljä mahtavaa, kaunista ja taitavaa FORKilaista. Musiikkia ja vitsinpätkää sekä hullunhauskoja pukuja.

FORKia oli kokemassa koko salonki eri ikäisiä ja kokoisia kiinnostuneita ihmisiä. Pienen alkukankeuden jälkeen, sekä FORKilaiset että yleisö päätyi hienoon yhteispeliin. Hauskaa oli, kun vieressämme istui noin 90-vuotias ihana vanha herrasmies, joka intoutuneena taputti jokaisen biisin jälkeen (oli se sitten sitä perinteisempää a capellaa, rockia, heviä, iskelmää tai ihanaa -80 luvun muisteloa). Kun keikka oli ohi, vanhus nousi hitaasti mutta varmasti keppiinsä nojaten ylös antamaan raikuvia aplodeja ryhmälle. Se oli todella liikuttavaa… Mukana oli tietysti musiikin ja hienojen äänten lisäksi myös silmänruokaa ja ehkä vanhus taputtikin eniten Mia Hafrenille joka keikisteli edessämme ihanissa pinkeissä pikkupöksyissään ja hevosraippa kädessään

Myös esiintymisiin aika kriittisesti suhtautuva mieheni totesi esityksen jälkeen, että - no kyllä se oli hyvä - jopa paljon parempi kun mitä odotin.

Joten kyllä. Voin suositella. FORK esiintyy vielä syksyn aikana muutaman kerran svenskanin lavalla, käykää ihmeesä kokemassa!!!

Hyvät lukijat. Olen ollut kiireinen. Minulla on töitä josta (onneksi) saan kuukausittain jonkinmoisen korvauksen, minulla on perheeni ja taloni jotka vaativat aikaani (ja joille sitä mielelläni annan vaikka millä mitalla). Mutta tämän lisäksi olen ottanut asiakseni perustaa oman toiminimen(!) ja sen kautta alkaa tapahtumajärjestäjäksi!!!

Joo’o.

Aloitetaan melkein alusta.

Olen viime aikoina alkanut tustua ilmiöön nimeltä lasikatto, olen myös huomannut, että en kuulu mihinkään verkostoon (no kuulunhan Facebookiin - mistä on ollut tässäkin hyötyä). Lisäksi viimeisen Priman kannessa istua nököttää viisi tylsistyneen näköistä +50 v kalvosinnappiäijää kertomassa miten Suomi menestyy myös tulevaisuudessa!! Älkää viitsikö!!! Onko tämä vitsi!?!? En kertakaikkiaan voi uskoa, että tulevaisuutemme makaa näiden kalvosinnappiäijien käsissä!

No, rakkaan aviomieheni ja muutaman ihanan kontaktini avustuksella olen nyt tullut pisteeseen, jossa olen perustamassa omaa toiminimeä (IMA Events, Idas Events tai jotain - jos hyviä nimiehdotuksia - antaa kuulua vain ja alan marraskuusta lähtien järjestämään avoimia verkostoitumistilaisuuksia hyville naisihmisille! Sen jälkeen - jos konsepti ottaa tulta alleen - järjestänen tilaisuuksia n. kerran kuukaudessa. Hyviä puhujaehdokkaita minulla jo on, mutta niistäkin otan tietysti mielelläni ehdotuksia vastaan!

Ajatus on yksinkertainen.

Arki alkuilta. Pari tuntia kokoontumista jossain kivassa tilassa (Korjaamo ja teatterimuseo vain muutamana ehdotuksena). Hyvä ja innostava puhuja. Hyvä porukka kiinnostavia naisia. Lasi kuohuvaa ja sitten sitä mistä puhe - eli verkostoitumista.

Miltäs kuulostaa? Tulisitko sinä paikalle. Jotain minun täytyy tästä ilosta osallistujilta velottaa, sillä en ole lottovoittaja enkä perusta kansalaisjärjestöä hyvästä ajatuksesta huolimatta. Bisnestä se tämäkin on - mutta toivottavasti hyvän asian puitteissa!

Palaataan asian tiimoilta ja muutenkin!

Hahaaa.. olen käynyt hipsterbaarissa (mitä ihmettä nuo hipsterit muka olevat - ihan tavallisen näköisiä ihmisiä siellä näkyi?). Vietin hauskan illan ystävättäreni kanssa hyvää ruokaa syöden ja paljon juomaa nauttien Helsinkiläisessä ravintolassa (miten on taas kerran mahdollista, että klo 17 aloitettu ruokailu ei päättynyt ennen klo 22?)

Itseämme kunnioittavina kunnon mammoina ja työntekijöinä (tämä siis tapahtui keskellä viikkoa) ajattelimme tietenkin (siinä samalla kun ohitimme tuon otsikosa mainitun ravintolan), että mitä jos vielä ottaisimme yhdet? Sanoista tekoihin ja sisään baariin.. No huh, olisihan tuon voinut olla tekemättäkin. Paikka oli kyllä ihan siisti, mutta väkeä oli noin kymmenen joista yksi oli lastemme suuri suosikki Cesar Buu-klubbenista. Kiltisti hän jaksoikin kanssamme jutustella kun tietysi intopipoina menimme häntä jututtamaan (ehkei oltaisi muuten sitä tehty, mutta hän sattui seisomaan yksin tupakkahuoneessa) ja kerroimme kuinka paljon lapsemme buu-klubbenista tykkäävät. Että tack bara Cesar

Sen vain unohdin kysyä häneltä, että mihin se luvattu Brandman-Sam oikein hävisi. Sitä tuli vain kolme kertaa ja nyt emme sitä enää ohjelmistosta löydä!

Mutta takaisin baariin. Siellä me siis istuimme ja koimme olevamme ehkä hieman vanhoja jo näille pitkille illoille - ja ilmeisesti joku muu oli kanssamme samaa mieltä, sillä jossain vaiheessa itseämme varmastikin vielä vanhempi(!) mies kävi ilmoittamassa meille, ettei meidän yli 40 naisten (haloo, siis oikeasti!!!!!) pidä olla kyseisessä paikassa… Just joo.

Emme muuten ole vielä 40 täyttäneitä - kumpikaan meistä!

Ugh!