Työn lomassa on hyvä ja mukava pitää joskus pieniä taukoja, ajattelutaukoja, kirjoitustaukoja tai ihan joitain muita pausseja. Mutta joskus niistä tauoista saattaa muodostua varsinaisia tarinatuokioita. Niin hyvässä kun pahassa.
Tosin “oma” tonttini töissä on sen verran yksinäinen, hiljainen ja yllätyksetön, joten melkein kaikki tarinatuokiot sopivat minulle. Paitsi silloin kun en kuulu tarinatuokion yleisöön (jotkut muut tulevat kahvipaikalle, toimipisteeni vieressä turisemaan turhia) ja joudun sivullisena katselemaan ja kuuntelemaan kun vieraat ihmiset tulevat “lähireviirilleni” turisemaan ja naureskelemaan. Ai että ärsyttää 
Välttääkseni suurimmat äryyntymiset istun usein korvakuulokkeet korvilla kuuntelemassa radio Helsinkiä, joka on ainoa radio jota pystyn netin ylitse kuuntelemaan ilman palomuurin huudattamista. Jos yritän päästä esim ylen taajuuksille, niin minut potkitaan nopeasti pois sieltä häiritsemästä. Arvatkaa ärsyttääkö myös se!?
Ja ärsytyksen loppua ei näy myöskään siinä, että esim tänä aamuna kun vein väsyneen aviomieheni yhtiökumppanineen Helsingin keskustaan isot törkyiset bussit sotkivat jo ennestään paskaista autoamme entisestään.. kuka edes viitsii pestä autoansa tällaisena vuodenaikana? Höh!?
Tulipa tästä tarinatuokiosta varsinainen valitusvirsi, vaikka ei siinä mitään. Mieluummin puran ärsytykseni tänne ja ihan turhanpäiväisistä asioista kun alan rähistä kollegoilleni ja muille ihmisille lähistössäni - kuten jotkut ovat valinneet tehdä… *sigh*
