Mamma rocks

Työn lomassa on hyvä ja mukava pitää joskus pieniä taukoja, ajattelutaukoja, kirjoitustaukoja tai ihan joitain muita pausseja. Mutta joskus niistä tauoista saattaa muodostua varsinaisia tarinatuokioita. Niin hyvässä kun pahassa.

Tosin “oma” tonttini töissä on sen verran yksinäinen, hiljainen ja yllätyksetön, joten melkein kaikki tarinatuokiot sopivat minulle. Paitsi silloin kun en kuulu tarinatuokion yleisöön (jotkut muut tulevat kahvipaikalle, toimipisteeni vieressä turisemaan turhia) ja joudun sivullisena katselemaan ja kuuntelemaan kun vieraat ihmiset tulevat “lähireviirilleni” turisemaan ja naureskelemaan. Ai että ärsyttää

Välttääkseni suurimmat äryyntymiset istun usein korvakuulokkeet korvilla kuuntelemassa radio Helsinkiä, joka on ainoa radio jota pystyn netin ylitse kuuntelemaan ilman palomuurin huudattamista. Jos yritän päästä esim ylen taajuuksille, niin minut potkitaan nopeasti pois sieltä häiritsemästä. Arvatkaa ärsyttääkö myös se!?

Ja ärsytyksen loppua ei näy myöskään siinä, että esim tänä aamuna kun vein väsyneen aviomieheni yhtiökumppanineen Helsingin keskustaan isot törkyiset bussit sotkivat jo ennestään paskaista autoamme entisestään.. kuka edes viitsii pestä autoansa tällaisena vuodenaikana? Höh!?

Tulipa tästä tarinatuokiosta varsinainen valitusvirsi, vaikka ei siinä mitään. Mieluummin puran ärsytykseni tänne ja ihan turhanpäiväisistä asioista kun alan rähistä kollegoilleni ja muille ihmisille lähistössäni - kuten jotkut ovat valinneet tehdä… *sigh*

Tänään oli tämän mamman ensimmäinen koulutuspäivä (työhön vahvasti sidonnainen) sitten vuoden 2003! Ja voitteko kuvitella, ainakin aiemmin yrityksemme arvo oli “continuous learning” -> nyt samainen (?) arvo taitaa olla tuo achievement… No, kumpikin on omalla tavallaan hyviä arvoja. Pidän molemmista ja haluaisin saavuttaa molemmat, mutta täyttä achievementia on vaikea saavuttaa ilman itsensä kehittämistä. No, tänään on kehitetty. Oli kurssin ensimmäinen päivä ja kurssi loppuu 16.6. Hienoa. Huomenna jatkamme ja tämän vuoden puolella on vielä toinen koulutusjakso. Vuodenvaihteen jälkeen niitä on vielä 3 kpl sekä se mitä odotan suurella innolla, eli ryhmäcoaching! Tosi hienoa. Mahtava Tiina Business Coaching Centeristä vetää coachingtiimejä ja uskon, että niistä on hyötyä sekä ihmisenä että työntekijänä kasvamisessa! Jess!

Mukana kurssilla on yksitoista mukavan tuntuista naista eri aloilta -ja minä olen rassukka ainoa jolla ei ole yhtään esimieskokemusta… Miksi minulla ei ole sellaista? Tahtoo kanssa!!! No, kukapa tietää, ehkä sen aika tulee joksus.

Kolutuspäivän jälkeen tulin kotiin vain huomatakseni, että en ole todellakaan ollut parhaimmilani viime aikoina ja monen viikon pyykit - niin puhtaat kun likaisetkin - ovat juuri niin väärässä paikassa kun vaan voivat. Eli hommiin vain. Pojat ovat eilisestä lähtien famonsa hellässä hoivassa, sillä sekä minulla että rakkaallani on kiireinen viikko edessä (kauhistuttaa ajatellakin, sillä jaksamistasoni ei ole ihan huippulokkaa). Iltamenoja, koulutusta, edustusta ja aika paljon siinä välissä myös sitä työtä josta palkkani saan.

Mutta mitäs tässä valittamaan, asiat ovat hyvin. Pojat hoidossa, jotta vanhemmat voivat hoitaa leivän pöytään ja laittaa vaatteet järjestykseen. Vielä kun jaksaisi vaihtaa lakanat, tyhjentää tiskikoneen -> siirtää likaiset sisälle, pestä lisää pyykkiä. Rankkoja nämä illat ennen kodinhoitajan saapumista jokatoinen viikko

Kyllä, nautin suunnattomasti jokatoisesta tiistaista, jolloin tulen puhtaaseen kotiin - ainakin ne ensimmäiset minuutit ennenkun kamat taas on levällään pitkin maita ja mantuja! Huomenna toivottavasti on pidempi aika nauttia hyvästä työn jäljestä kun muksut eivät vielä tule kotiin… hih!

Yrittäjäurani on nyt sitten virallisesti alkanut!

Tiistaina oli ensimmäinen järjestämäni tapahtuma, jonne loppujen lopuksi saapui yli 40 ihanaa, rohkeaa ja fiksua naista.

Ennen tilaisuutta olin hyvin kovin paljon jännittynyt ja hermoilin kaikkia mahdollisia asioita joista ihminen vain voi hermoilla. Onneksi ihana kolleegani Tanja oli minua auttamassa ja hän piti minua ja hermoiluani hyvin kasassa. Sitten kun tapahtumaan vähän ennen klo 17 alkoi tulla väkeä, niin huomaamatta tuo hermoilukin hävisi ja tilalle tuli emännän otteet ja huolen häivähdys siitä, että kaikki löytäisivät itselleen juttuseuraa. Se ei kuitenkaan ainakaan päällisin puolin näyttänyt olevan ongelma, sillä puheensorina oli korvia kuumottava ja uskonkin, että moni löysi itselleen ainakin jonkun uuden kontaktin.

Tilaisuuden jälkeen olotila oli hieman tyhjä (ja on sitä edelleen) ja muutamat asiat jäivät kalvamaan mieltäni. Aikaa ei jäänyt (hyvästä puheenvuorosta/key-notesta johtuen) siihen itse asiaan eli toisiin tutustumiseen, enkä myöskään ollut varannut mitään paikkaa minne mennä “jatkoille”.. mutta tästähän voi sitten vain parantaa suoritusta ensi kertaa ajatellen. Toivottavasti ensi kerta myös tulee, enkä pelotellut ihmisiä pois tilaisuuksistani ApuvA!

Nyt aion pitää vähän vapaata tästä sivubisneksestäni, mutta tammikuussa on jo seuraavan seminaarin aika ja ennen sitä tahdon, että minulla on toimivat kotisivut “www.idaproductions.com”, selkeä ajatus miten ryhmäyttää ja tutustuttaa naisia paremmin toisiinsa sekä jatkosuunitelma illan varalle.

Sellaista olisi sitten luvassa ensi kerralla. Tulethan vielä mukaan !?!??!

Niinpä rakkaat ja ihanat lukijani!

Reilu viikon päästä on aika pistää rullat tositoimiin ja tämän mamman pensselit savuamaan!

On aika Ida Productions firman ensimmäiselle tapahtumalle! Sikajännää!

Olen jo monen monena yönä nähnyt painajaisia mitä tapahtumassa voi kädä - tai ei tapahtua. Ensinnäkin ihmisiä ei tule paikalle lainkaan (muistakaahan nyt maksaa se osallistumismaksunne etukäteen, sillä jännitän kohta kakat housuissa josko paikalle saapuu ketään.. !) ja jos ja kun tulee, niin kaikki järjestelyt takkuaa ja yhdessä unessa jopa seinäkiipeiltiin pitkin AnnaK:n seiniä ja joku tippui alas rämisten maahan Marko Parkkisen (joka siis tulee puhumaan) niskaan. Autch! Lieneekö vain jännityksestä johtuvia unia, toivottavasti ei ainakaan enneunia.

Kovin paljoa en kuitenkaan tässä vaiheessa enää voi tehdä - isoimman mokan tein ehkä siinä, että laiton maksuajan niin lähelle tapahtumaa.. Nyt ei ole oikein mitään perlivaraa, mikäli joku on unohtanut maksunsa, sillä muistutusaikaa ei ole. Noh, oppia ikä kaikki. Ensi kerralla menee ehkä paremmin…!??! Toivottavasti.

Nyt täytyykin sitten palata takaisin sängynpohjalle makaamaan, tämä kirjoittelukin on lähes liian raskasta saikulla olevalle mammalle. Tänään on kuitenkin ollut voittoisa päivä, sillä aamupäivällä syömäni vesirinkelit eivät vielä ole tulleet ulos kropsastani missään muodossa vaikka vatsani linkoaakin nopeammin kun ekopesurimme! ugh!

Vatsatauti ei muuten edesauta jännityksen lieventymistä… Parempi tosin sairastaa se nyt - eikä ensi viikolla!

Tule tapaamaan muita rohkeita naisia, kuuntelemaan ja vahvistumaan!
 
Emäntä:Ida Andersson / Ida Productions
Verkosto: Globaali
Pvm:10 marraskuuta 2009
Aika:17:00 - 19:00
Paikka:AnnaK
Osoite:Annankatu 24, 5. krs
Paikkakunta:Helsinki, Finland
 
Puhelin:0505551920
E-posti:idamajandersson[at]gmail.com

 
Olen havainnut tarpeen naisten verkostoitumistaitojen kehittämiselle niin työssäni kun vapaa-ajallanikin ja olen päättänyt tehdä asialle jotain. Perustin siis ”Ida Productions” nimisen yrityksen jonka tehtävänä on järjestää tilaisuuksia, joissa tieteen, taiteen ja busineksen parissa työskentelevät naiset voivat vapaasti verkostoitua keskenään. En halua luoda uutta suljettua naisverkostoa, vaan kehittää vapaan, liikkuvan ja monisäikeisen verkostomallin johon kaikilla on mahdollisuus tulla mukaan aktiivisina toimijoina.
Jokaisessa järjestämässäni tapaamisessa tulee esiintymään vetoava, esiintymiskykyinen ja toivottavasti myös provosoiva henkilö juuri teille ihanat naiset!

Ensimmäisessä tilaisuudessa puhumaan tulee upea Marko Parkkinen jota on kuvailtu seuraavin sanoin:
“Marko Parkkinen on suomalainen liikemies, joka toimi mainostoimisto Bob Helsingin ensimmäisenä toimitusjohtajana. Parkkinen on mukana omistajana ja hallituksen jäsenenä Kaipaus-tuoksukorufirmassa ja Nitro FX:ssä. Lisäksi hän toimii Fruugon ja Primulan hallituksissa. Hänen ideoimansa News to Screen -palvelu ajautui konkurssiin kesällä 2009.”

Marko on myös kertonut tulleensa valituksi Suomen kymmenen verkottuneimman ihmisen joukkoon, vaikka itse kieltää olevansa verkostoitumisen ystävä.

Mitä Marko voi meille kertoa? No, ainakin mitä hän käsittää verkostoitumisella ja miten saada rohkeutta ja iloa elämään. Lupaan, että Marko tulee provosoimaan sekä sinua että minua ja tilaisuudesta tulee ainutlaatuinen.

Tule, kuuntele, kyseenalaista ja ennenkaikkea esitä ajatuksesti ja keskustele!

 
Tervetuloa
Ida Andersson

p.s. tilaisuudessa upean esityksen lisäksi luvassa lasi kuohuvaa sekä muita mahtavia naisia ja kuka tietää mitä ilta vielä tuo tullessaan! Hinta 25€ / odota lisää infoa! Virallinen ilmoittautuminen idamajandersson[at]gmail.com

Tietoa tilaisuudesta saa mielellään jakaa eteenpäin myös muille upeille naisille!
Myös Facebook sivulla http://www.facebook.com/event.php?eid=162510246881&ref=mf löytyy lisätietoa!

Hyvät lukijat. Olen ollut kiireinen. Minulla on töitä josta (onneksi) saan kuukausittain jonkinmoisen korvauksen, minulla on perheeni ja taloni jotka vaativat aikaani (ja joille sitä mielelläni annan vaikka millä mitalla). Mutta tämän lisäksi olen ottanut asiakseni perustaa oman toiminimen(!) ja sen kautta alkaa tapahtumajärjestäjäksi!!!

Joo’o.

Aloitetaan melkein alusta.

Olen viime aikoina alkanut tustua ilmiöön nimeltä lasikatto, olen myös huomannut, että en kuulu mihinkään verkostoon (no kuulunhan Facebookiin - mistä on ollut tässäkin hyötyä). Lisäksi viimeisen Priman kannessa istua nököttää viisi tylsistyneen näköistä +50 v kalvosinnappiäijää kertomassa miten Suomi menestyy myös tulevaisuudessa!! Älkää viitsikö!!! Onko tämä vitsi!?!? En kertakaikkiaan voi uskoa, että tulevaisuutemme makaa näiden kalvosinnappiäijien käsissä!

No, rakkaan aviomieheni ja muutaman ihanan kontaktini avustuksella olen nyt tullut pisteeseen, jossa olen perustamassa omaa toiminimeä (IMA Events, Idas Events tai jotain - jos hyviä nimiehdotuksia - antaa kuulua vain ja alan marraskuusta lähtien järjestämään avoimia verkostoitumistilaisuuksia hyville naisihmisille! Sen jälkeen - jos konsepti ottaa tulta alleen - järjestänen tilaisuuksia n. kerran kuukaudessa. Hyviä puhujaehdokkaita minulla jo on, mutta niistäkin otan tietysti mielelläni ehdotuksia vastaan!

Ajatus on yksinkertainen.

Arki alkuilta. Pari tuntia kokoontumista jossain kivassa tilassa (Korjaamo ja teatterimuseo vain muutamana ehdotuksena). Hyvä ja innostava puhuja. Hyvä porukka kiinnostavia naisia. Lasi kuohuvaa ja sitten sitä mistä puhe - eli verkostoitumista.

Miltäs kuulostaa? Tulisitko sinä paikalle. Jotain minun täytyy tästä ilosta osallistujilta velottaa, sillä en ole lottovoittaja enkä perusta kansalaisjärjestöä hyvästä ajatuksesta huolimatta. Bisnestä se tämäkin on - mutta toivottavasti hyvän asian puitteissa!

Palaataan asian tiimoilta ja muutenkin!

Ihana, loistava, glamuröösi, sympaattinen ja erittäin karismaattinen Bola Olabisi!

Minulla oli kunnia ja ilo tavata työn puolesta tämä yllä mainittu henkilö lounaan merkeissä ja en voi muuta kun ihailla häntä.

Nigerialaissyntyinen nainen, neljän lapsen äiti, Britannian yrittäjänaisten varapuheenjohtaja, Global Women Inventors & Innovators Networkin (GWIIN) toimitusjohtaja ja perustaja, TED Fellow (pitää muuten siellä puheen myös 2010) ja erittäin lämmin, mukava ja sympaattinen nainen. Miten se on mahdollista? Työn puolesta saimme asiat hoidettua lounaan aikana, mutta minulla olisi ollut niiiiin monta kysymystä ja keskustelunaihetta oman työni ulkopuolelta. Harmi, että siihen ei aika riittänyt.

Miten hän on onnistunut yhdistämään tämän kaiken? Mikä on ollut hänen motivaattorinsa? Onko hän ihmenainen vai onko meistä jokaisesta häneksi?? Hän kertoi minulle, että yksi hänen mentoreistaan (mies) oli sanonut hänelle ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa “tavoittele kuuta”! Bola piti miestä ihan sietämättömänä, itsevarmuutta uhkuvana ja vähän liioitteluun taipuvaisena eikä aikonut enää ottaa mentoriinsa yhteyttä. Muutaman viikon kuluttua hän kuitenkin alkoi lämmetä miehen ajatuksille ja ajatteli kokeilla annettuja neuvoja! Ja nyt hän on tässä. Huomenna puhetta pitämässä MIT:ssä, ylihuomenna TED:ssä ja kuka tietää missä ensi viikolla (lokakuussa kylläkin Helsingissä European Women Inventors & Innovators Network across Europe (EUWIIN) konferenssissa).

Huh huh. Tulipa itselleni mahtava olo. Toivoisin niin omavani edes pienen ripauksen tämän naisen ihmeellistä taitoa levittää omaa uskomustaan (tai että minulla nyt edes olisi mitään uskomusta mihinkään….

Toivon paljon onnea Bolalle, sekä kaikille muille ihanille naisille jotka haluavat ja yrittävät!

Justiinsa juu rakkaat lukijani!

Kävipä tässä eilen mielenkiintoinen kohtaaminen erään kolleegani kanssa.

Istuin toimipisteelläni kun assarimme viereen tuli eräs työyhteisöömme kuuluva henkilö keskustelemaan hänen kanssaan esimiehemme aikataulusta. Eipä siinä mitään, itse satun istumaan assariamme vastapäätä avotilassa, joten kaikki mitä siinä jutellaan on avointa kamaa myös minulle ja useasti tuleekin osallistuttua keskusteluun jos sopiva sauma löytyy.

No, kyseiset henkilöt alkoivat siinä sitten miettimään omien lastensa dagisikää ja miten silloin oli kiire kotiin töistä ymym - heitin siihen että juuri näin ja kerroin jonkin esimerkin omasta ajanköytöstäni… johon puolituttu kolleega sanoikin sitten, että no, eiköhän sinulla tuo tilanne muutu kun saat tuon kolmannen lapsesi!

Siis anteeksi mitä!?

Itselleni puolituntemattomat ihmiset organisaatiossamme siis puhuvat minun olevan raskaana. Tämä on kuulemma jo vaikka kuinka ison joukon tiedossa. Olin (ja olen edelleenkin) hyvin ihmeissäni, sillä viimeisten tietojen mukaan mitä itselläni on en todellakaan ole raskaana - vaan hyvinkin paljon päinvastoin. Mistä tämä huhu on sitten saanut alkunsa - mene ja tiedä. Ei asian esille tuonut ihminenkään sitä tiennyt.

Olenko todella lihonnut(!) niin paljon kesän aikana, että näytän raskaanaolevalta? Myönnän kyllä, että kokunen “kesäkilo” on varmasti vyötärölleni jäänyt, mutta oikeuttaako se raskaushuhujen levittämiseen?

Ihan noin muuten niin, vaikka olisinkin raskaana (mitä siis 100% varmasti en ole) en pitäisi siitä, että tuollaisia huhuja liikkuu ympäriinsä ennenkun itse olen asian ottanut esille a) esimieheni b) oman tiimini kanssa. Sen jälkeen puhukoot rauhassa asioista jotka eivät heille oikeasti edes kuulu (eikä pitäisi edes kiinnostaa) millään tavalla.

Kuultuani tämän huhun meninkin esimieheni puheille ja kerroin, että tällaisia huhuja on liikenteessä mutta että ne eivät ole paikkansa pitäviä! Ja nyt mitä enemmän asiaa ajattelen, sen loukkaavimmilta nuo huhut tuntuvat. Olen ehkä herkkänahkainen, mutta kuitenkin!

Nyt täytyy siis joko a) olla kokonaan välittämättä asiasta b) tulla kännissä töihin(!?) c) yrittää laihduttaa nuo vaikeat 5kg jotta taas näyttäisi ympäröivälle työyhteisölle “normaalilta”.

Ikävää tässä on tietysti myös se, että naiselle ei näköjään suoda “mahdollisuutta” olla lievästi omaa “normaali” kokoaan suurempi ilman hatusta temmattuja juoruja. Mitä hittoa se kenellekään elämäni ulkopuoliselle taholle kuuluu jos olen 2-3kg painavampi nyt kun kaksi kuukautta sitten.

… raivon ja turhautumuisen partaalla oleva Mamma

Joo.. Igår var det en helt underbar dag med familjen. Visserligen känner jag mig som en lycklig mor allt som oftast, men nog e det ju lite speciellt med morsdag. Speciellt då den förstfödde så småningom börjar förstå vad det är frågan om.

Då barnen på kvällen sov i sina små sängar tog jag mig en titt på FSTs morsdagsdokument om “the american mother of the year!” eller nåt dylikt.

Jag höll på att spy gallan av mig från första stund. Jag vill inte påstå att mammorna i progrmmet skulle vara sämre mammor än nån annan mamma, men föreningen som valde “årets unga mamma” hade milt sagt i mitt tycke gammalmodiga valkriterier. Det sades att för att kunna bli nominerad som årets unga mamma måste man bland annat

a) vara gift med barnets far
b) höra till någon religiös grupp och vara aktiv inom den

Hmm.. hur många goda mödrar blir utanför denhär kategorin? Alla mammorna som presenterades i progrmmet var dessutom hemmamammor. En del mammor hade gett upp en lysande karriär och ansåg att “vara mamma” är det viktigaste i deras liv. dvs, om dessa mammor hade fortsatt med sina karriärer, men fortfarande varit utmärkta mödrar trots det så skulle de inte ha kunnat bli nominerade! jep jep!

Själv anser jag nog, att alla bör vi få välja mellan att vara hemma med barnen eller ordna ett alternativt sätt för vård, men vad än vi väljer så är vi bra mammor för de våra små (i de flesta fallen - och där tror jag inte hemmamamma vs yrkesarbetande mamma gör nån skillnad).

Ja, ännu programmet. Som ett pris för att bli vald till årets unga mamma får man även träffa presidenten.. Programmet var gjort 2008, så vet inte om Barack Obama fortsätter med traditionen att ta emot denna unga mamma som är aktiv i sitt religiösa samfund, hemma med barnen och absolut gift med sina barns far… Kanske finns det nån annan organisation i USA som väljer årets mamma på andra villkor och som även kan ha lesbiska mammor, ensamstående mammor, sambomammor, adoptivmammor, yrkesarbetande mammor etc som underlag i sitt val för årets mamma!

Hurra för alla fina mammor hur än ni fungerar och vad än ni gör!

Seminaarini jatkuu tänään. Puhumme opettajakoulutuksen sekä koulujen ja oppilaitosten ulkopuolisen maailman yhteistyöstä. Paikalla ovat kaikki Suomen opettajakoulutuslaitokset sekä eri järjestöjen ja yritysten edustajia. Tarkoitus olisi selvittää miten käynnistää ja jatkaa vuoropuhelua näiden kaikkien toimijoiden välillä. Tänä päivänähän opettajakoulutus ja monet opettajat ovat “hieman” vanhanaikaisia ja uudet globaalit tuulet eivät välttämättä tunnu koulumaailmassa.

Opetusmenetelmät ovat muuttumassa radikaalisti, mutta mediassa puhutaan ainoastaan siitä, että annettaisiin kaikille koululaisille oma läppäri reppuun. Anteksiantamattoman tyhmää puhetta! Anteeksi nyt vaan. Miksi vaivautua puhumaan läppäreistä kun suuri osa opettajista ei itse osaa niitä hyödyntää opettamiseen saati välttämättä muutenkaan käyttää. Ja jos vaikka tietokoneita käytettäisiinkin tiedon hankintaan, niin mitä luultavimmin kokeet kuitenkin järjestetään vanhanaikaisesti paperilla ja lyijykynällä. Opetusmenetelmiä ei nähtävästi olla valmiita muuttamaan - sääli! Ei se, että käytetään uusia opetusmenetelmiä innovatiivisesti ja oppilaiden osaamisen tasolla tarkoita sitä, etteikö opettaja enää olisi tarpeellinen. Päinvastoin, opettajan rooli vain korostuu ns oikean ja väärän hahmottamisesta, moraalisessa kasvatuksessa ja tiedon seulomisessa. Toisaalta opettajankin tiedot päivittyisivät jos hän olisi valmis tutustumaan uusiin opetusmentelmiin ja niiden suomiin mahdollisuuksiin. Vanhan tavan mukaan opettaja mahdollisesti opettaa asioita jotka on itse parikymmentä vuotta aiemmin oppinut, sillä läheskään kaikki opettajat eivät myöskään käy täydennyskoulutuksessa. Too bad! Tosin, kaikkien opettajien kohdalla täydennyskoulutuksen puute ei johdu omasta tahtotilasta vaan kunnan säästöistä. Sillä jos opettaja menee koulutukseen tulee tuplakulut, sillä opettajalle tarvitaan toki sijainen koulutuksen ajaksi.

Kaikesta tästä (ja paljosta muusta keskustelusta) huolimatta, opettajakoulutuslaitoksien edustajilta kuuluu yön pimeinä tunteina hotellin yökerhon nurkissa ihmetystä siitä, miten kaikki tämä liittyy opettajakoulutkseen??? Eli pitäisikö OKLinen antaa toimia “pimeällä keskiajalla” ilman että maailman muuttuminen, ja varsinkin lasten ja nuorten oppimisen ja elämän muuttuminen, vaikuttaa millään tavalla heitä aikuisuuteen ohjaavien aikuisten tapaan toimia?

En halua väittää, että kaikki on niin mustavalkoista, mutta kyllä nyt olisi korkea aika alkaa katsoa itseään peiliin ja aloittaa rakentava keskustelu eri osapuolten kanssa - lapsia ja nuoria unohtamatta!