Odottaessani ensimmäistä lastani oli minulla ilo ja kunnia päästä mukaan todella ihanaan neuvolan vanheimpanryhmään! Ilolla totesin jo ensimmäisessä kokouksessa, että paikalla oli monta “sielunsiskoa”. Vauvamme/esikoisemme syntyivät syys-joulukuussa 2005. Yhteensä vauvoja tuli 10, niin tyttöjä kun poikiakin 9 mamman synnyttäminä.
Totesimme jo aikaisin, että haluamme viettää enempi aikaa toistemme seurassa ja niinpä tapaamisista tuli viikottaisia kunnes joillakin alkoi mamma/vanhempainvapaa loppua ja oli aika palata työelämään.
Ajattelimme siinä, että jotain tulisi tehdä, jotta emme kokonaan menetä yhteyttä toisiimme ja päätimme, että jokainen isänpäivää edeltävä lauantai tulisi olemaan syntyneitten lasten yhteisten syntymäpäiväjuhlien ajankohta. Niinpä, meillä nyt vkloppuna olikin yhteiset 4-vuotispäivät paikallisessa asukaspuistossa.
7 iloista (?) 4-vuotiasta
Alussa tunnelma oli oudon “harras”, mutta puolen tunnin jälkeen herrat ja rouvat 4-vuotiaat olivat täydessä touhussa yhdessä neljän uuden tulokkaan kanssa. Ikävä kyllä kaikki mammat perheineen eivät voineet osallistua, mutta niinhän se on aina. Joku sairastelee ja joillakin on muuta ohjelmaa. Mutta suurin osa löysi kuitenkin tiensä asukaspuistoon, siitä huolimatta, että osa perheistä on muuttanut kauemmaksi entisiltä kotinurkiltaan.
Totesimme, että seuraavat 14 vuotta järjestämme vielä “lastenjuhlat”, mutta sitten kun muksut ovat tuon maagisen 18 v täyttäneet, juhlat järjestetään enää mammoille ja papoille… Ehkä sitten voi jo ottaa esiin sen viininkin 
ja juhlistaa sitä, että on synnyttänyt itse eikä aina juhlia sitä syntynyttä - heh!
Kiitos kaikki ihanat!
Jätä kommentti