Mitenköhän aiemmin pärjättiin ilman kännyköitä?? Tiedänhän minä sen. Olen todellakin elänyt yhteiskunnassa, missä ei ollut kännyköitä eikä edes puhelinvastaajia - eikä siitä kovin kauaa ole.
Nyt vaan kävi niin, että minuuteni jatke - eli rakas E75 puhelimeni jäi kotiin. Juuri näin. Siellä se kököttää yksinään jossain kaapin päällä odottaen, että rakas emo tulisi sen noutamaan. Jos joku minua yrittää tavoittaa, ei hän siinä tule onnistumaan, varsinkin kun töissä ei enää ole kiinteitä puhelimiakaan.. Eli aika ulalla sitä on siinä tapauksessa kun sen oman minuuteni jatkeen johonkin unohtaa. Pahiten minua kuitenkin vaivaa se, että mitä jos dagiksesta soitetaan ja ilmoitetaan, että sydänkäpyseni ovat joutuneet johonkin onnettomuuteen tai he ovat sairastuneet ja pitää hakea heidät samantien kotiin!?!? Vastaajaniko tämän hoitaa??
Ei voi mitään, hermominä aikoo kohta pakata läppärin laukkuunsa, jotta pääsee kotiin oman rakkaan pikkupuhelimensa viereen hätäilemään maailmanmenoa!
